|
JÄLLEEN
YLLÄKSELLÄ
Tämänkertainen Ylläksen hiihtoviikko oli jo lajissaan 23. kerta. Takana on siis runsaasti hiihtokilometrejä ja hienoja kokemuksia sekä unohtumattomia elämyksiä. Matkalle lähdettiin totuttuun tapaan Helsingin rautatieasemalta pitkäperjantaina 29.3 ja kaikkine tavaroineen ahtauduttiin hytteihimme. Minäkin olin ottanut mukaan kahdet monot, kahdet muut kengät ja peräti kolmet sukset...toivottavasti oikeat kengät ovat jalassa kun tositoimet alkavat. Kaikkiaan meitä oli retkellä mukana yli 40, joista suurin osa oli ollut mukana useammilla hiihtoviikoilla. Ylläs on Suomen eteläisin suurtunturi (n. 720 mmpy) sijaiten noin 150 km napapiirin pohjoispuolella. Paikalle pääsee parhaiten matkustamalla junalla Kolariin, josta loppumatka noin 40 km bussilla. Myös lentämällä voi tulla Kittilään, josta on noin tunnin ajomatka lomapaikalle. Ylläksellä voi majoittua Ylläsjärven tai Äkäslompolon puolelle, jotka sijaitsevat Yllästunturin molemmin puolin. Murtomaahiihtäjälle Ylläs on varmasti Lapin parhaimpia alueita, sillä hyvin hoidettuja latuja on 320 km, joista valaistuja 38 km. Hiihtokausi alkaa jo ensilumien aikaan ja jatkuu katkeamattomana loppukevääseen asti. Näin pääsiäisen aikaan hiihtäjiä on runsaasti, koska kelit ovat hyvin aurinkoiset ja ladut pelottavan liukkaita. Latujen varsilla on 13 latukahvilaa, joissa voi nautiskella omia eväitä, grillata makkaraa, syödä lettuja tai jopa harrastaa monotansseja (mm. Latvamaja). Ne, jotka inhoavat suksien voitelua ja lipsumista, voivat siirtyä laskettelemaan Tunturi- Ylläksen tai Iso- Ylläksen rinteisiin. Rinteitä tunturilla on kaikkiaan 37 ja varmasti jokaiseen makuun sopivia (mm. Maailman Cup -rinne, Super G-rinne, Suomen pisin rinne 3000 m). Ilmainen skibussi vie päivittäin hiihtäjät ja laskettelijat lähemmäksi rinteitä, joten lomailijalla on helppoa. Palveluiltaan Ylläs on suhteellisen laadukas paikka lomailuun. Siellä on useita kauppoja, ski shoppeja, ravintoloita ja hotelleja. Luonnosta kiinnostuneiden kannattaa suunnata Kellokas -luontokeskukseen, jossa on monipuolisia esityksiä Lapin luonnosta. Pyhän Laurin Kappeli antaa lisäksi mahdollisuuden hartaampaan illanviettoon. Riemuliiteri -lavatanssipaikkaa ei kannata sivuuttaa, sillä siellä vierailee Suomen suosituinta artistikansaa. Ylläksen Kaivohuone Pipola sopii rock -henkisille parhaiten ja AGENTS -faneille. Jos alkaa laulattaa, kannattaa suunnata ehdottomasti Huminan Karaoke-Pubiin, jossa on hyvin tiivis ja persoonallinen tunnelma. Lisätietoja kannattaa tonkia toki nettisivuilta (www.yllas.fi) tai paikalla ilmestyvästä Kuukkeli -lehdestä. Lauantaina, kun saavuimme Ylläkselle, luvassa oli hiihtoa omaan tahtiin. Niinpä kukin tekikin halutun mukaisen retkensä ja näimme toisemme vasta päivällisellä Huminan ravintolassa. Illalla osa porukasta jäi lepäämään punkan pohjalle, mutta minä reippaana poikana menin jonottamaan Pipolaan...Jorma Kääriäisen kun halusin nähdä. Sunnuntaina oli luvassa retki bussilla Kukasjärven rannalle, jossa sijaitsee yhdistyksemme omistama saunalla varustettu Kukasmaja. Täytyy todeta, että hienot puitteet majalla kyllä on. Järven rannalle pääsee melko helposti kaikkina vuodenaikoina, ja jäsenet voivat vuokrata majaa edulliseen hintaan. Kukasjärveltä hiihdimme kukin omia reittejämme takaisin Äkäslompoloon. Näin pääsiäinen oli saatu hyvään vauhtiin ja matka jatkui samanlaisena. Päivisin oli mahdollisuus hiihtää oppaidemme (Jorma & Hannu) perässä tai hiihtää omia reittejä pitkin. Tavallisesti lähdettiin liikkeelle 9-10 aikaan ja tultiin takaisin majapaikkoihimme ennen saunaa ja ruokailua. Säät olivat alkuviikosta hyvin aurinkoiset. Aamuisin ja iltapäivisin oli muutama aste pakkasta, mutta keskipäivällä selvästi nollan yläpuolella. Loppuviikosta kelit hieman huononivat, sillä aamupakkaset loppuivat ja osa laduista oli jo hieman sohjoisia. Tiistaina osa porukastamme liittyi Riekot ry -ryhmäläisten kanssa ja matkasimme bussilla Leville. Siellä oli mahdollisuus lasketella tai hiihtää ja palata samalla bussilla takaisin. Koska sää oli kuin morsian (jos vain sellainen olisi), hiihdimmekin Leviltä Ylläkselle. Matkaa lapinlisineen tuli hieman vajaa 50 km, ja melko rankka reissu oli. Torstaina pääsimme jälleen Riekkojen matkaan, tällä kertaa kohteenamme oli pohjoisempana sijaitsevat Pallastunturit. Sieltä hiihdimme pilvisessä säässä osittain tuttujen maisemien halki Olostunturille. Matkaa kertyi noin 30 km. Perjantaina hiihdin oman suunnitelmani mukaan 50 km:n lenkin, joka olikin melko haastava. Alkumatka sujui lähes laulaen, mutta päivän suojakeli alkoikin tuntua varsin vastenmieliseltä loppua kohti. Tämä lenkki oli tähänastisista hiihtoreissuista myös kaikkein pisin, koskaan aikaisemmin en ole 50 km ylittänyt! Ei siis ihme, jos olin hieman väsähtänyt illalla. Lauantaina oli lähtöpäivä takaisin etelään, mutta onneksi päivä oli kaunis ja pääsimme hiihtämään. Mittariini tulikin viikon saldoksi 298 km, joka on uusi ennätykseni. Olisiko kuitenkin pitänyt hiihtää vielä nuo vaivaiset 2 km ? Ylläkselle kannattaa suunnata jo siksikin, että siellä voi kohdata tuttuja julkkiksia. Laduilla bongasimme Tarja Halosen seurueineen, Mika Kojonkosken (Norjan mäkivalmentaja) sekä kovaa vauhtia huippuhiihtäjäksi palaavan Jari Isometsän, jonka urheiluliikkeessä (Isometsä Sport Shop) kannattaa käydä piipahtamassa. Ensikertalaisen kannattaa ehdottomasti kiivetä Kesänki -tunturille Pirunkurua pitkin tai hiihtää Kukastunturin laelle, josta näkee koko Ylläksen alueen. Jos tykkää kunnon alamäistä, kannattaa mennä skibussilla Tunturi- Ylläksen laskettelukeskukseen, josta pääseekin sitten mukavasti laskettelemalla lähes kotiovelle asti. Mukavaa alamäkimaata on myös Tunturi- Ylläkseltä Ylläsjärvelle, mutta alamäissä kannattaa olla varovainen, ettei käy huonosti. Olimme suhteellisen onnekkaita kaatumistemme suhteen, mitä nyt hieman nenillä tuli nuuhkittua Lapin lunta! Nuorempaa hiihtokansaa laduilla on nykyään aika vähän. Olisihan se mukavaa, että osa laskettelijoista tulisi kokeilemaan kunnon urheiluakin. Mutta ensi vuonna mukaan kannattaa lähteä jo siitäkin syystä, että puikoissa on "varakapteeni" Hannu Siitari, mutta eritoten siksi että jo menomatkalla on luvassa jotain hyvin erikoista...! ILMOITTAUDU ENNEN KUIN ON MYÖHÄISTÄ. FM Tero "vaara" Saari Lapinkävijä 2/2002 |