Paikalle

22.7. alkoi iltapäivällä kuulua melkoinen ryminä Pyhäjärveltä Kukasjärven päähän. Lapinkävijät siellä kantoivat rinkkoja, työkalupakkeja, kattoikkunoita ja kaminanaluspeltejä. Kaikki ihan tarpeellisia tavaroita metsässä; ainakin jos aikomuksena on rakentaa sinne kota. Kukasjärven eteläpäästä tavarat soudettiin tai melottiin kanootilla Matkailuliiton mökin eteen, josta ne kannettiin rakennuspaikalle. Tervetulijaiskahvilla laskimme, että paikalle oli saapunut toinen toistaan innokkaampaa rakentajaa. Jotenkin saimme pidettyä näppimme erossa rakentamisesta ensimmäisenä iltana, mutta ihan pikkuisen piti koskea hirsiin ja suunnitella, miten työt huomenna aloitettaisiin. Onneksi pääsiäisenä kuljetetut puutavarat olivat talvehtineet hyvin ja kaikki oli kunnossa.

Telttoja pystyttäessämme Karin huomasi vanhassa rauniokasassa kyykäärmeen. Emme sitä heti uskoneet, mutta kun Karin vain topakasti osoitti kasaa, oli pakko mennä katsomaan. Kyy siellä tosiaan oli ja iso. Se pelästyi kuitenkin moista ihmismäärää, eikä siitä tämän jälkeen ollut haittaa. Uti ei halunnut erottaa työtä ja vapaa-aikaa, eikä aikaan myöhästyä huomisen aloituksesta, joten hän pystytti laavun 5 metrin päähän rakennuksen pystytyspaikasta. Varmistaaksemme myös rentoutushetket, testasimme Matkailuliiton saunan ja totesimme sen käyttökelpoiseksi.

Muista pyhittää lepopäivä

23.7. Sunnuntai sarasti kauniina ja helteisenä. Kaikki vatkailivat vimmattua vauhtia puuronsa, sillä aloitusaika oli niinkin epämääräinen kuin ennen puolta yhdeksää. Toden totta kello kahdeksan jälkeen alkoi pauke kuulua. Kyseessä olivat kuitenkin harjoituslyönnit, sillä ensin piti saada rakennuksen kulmat yhtä korkealle vesiletkun avulla. Jokaiseen kulmaan tuli kivi ja litteitä kiviä haettiin rannasta ja metsästä kivijalkaa varten.

Kun kulmat olivat yhtä korkealla ja kehikko 90 asteen kulmassa, alettiin latoa valmiiksi koverrettuja ja sovitettuja hirsiä päällekkäin. Ne sopivat täälläkin toisiinsa eikä kestänyt kauaa, kun kaikki olivat päällekkäin ja akryylivillat välissä. Vähän jälkeen puolenpäivän oli juhlallinen tilaisuus eli harjannostajaiset. Kattokehikko nostettiin kulmistaan kiinni hirsiin. Tapahtumaa juhlistettiin tarttumalla vasaraan tiukemmalla otteella ja paukuttamalla kiihkeämmällä tahdilla kattokehikon lautoihin.

Ruuan jälkeen Utille tuli jostain syystä mieleen, että olisi kiva saada hyyskä lähemmäksi kotaa kuin Matkailuliiton 400 metrin päässä oleva. Niin vastuullinen tehtävä kuin kuopan kaivuu annettiin perinteisesti naisille. Aivan kahden metrin syvyystavoitteeseen emme päässeet, mutta kyllä 90 cm kestää jonkin aikaa täyttyä. Miehet naulasivat kahta sisälaipiota raakapontista. Sitten Aulis ja Kale jäivät sisälle aloittaakseen lattia urakan ja me muut villoitimme kaksi laipiota ja laitoimme muovisen aluskatteen. Ehdimme lyödä muutaman laudan, kun Ristolta tuli armahtava tieto: sauna oli valmis. Pyyhkeet kainaloon ja lauteille. Mukava oli lauteilla kertailla päivän tapahtumia ja suunnitella huomisen hommia. Jos hiki tuppasi virrata liikaa, Kukasjärvi viilensi nopeasti.

Melkoinen maanantai

24.7. Työn raskas raadanta alkoi samoihin aikoihin kuin eilenkin ja myös tänään saattoi päivän aloittaa sangen kevyellä vaatetuksella. Porukka jakautui kahtia. Osa teki lattiaa sisällä ja osa laudoitta kattoa ulkoa. Laudoituksen päälle tuli bitumikate. Katteen kiinnityksessä pääsivät naisetkin vasaran makuun. Päivä oli niin lämmin, että musta bitumi alkoi sulaa ja päällysteeseen tuli helposti ruhjeita. Ulkokaton tekijät esittivätkin upeita sarjoja ergonomisesti oikeita työasentoja yrittäessään pysyä kaltevalla katolla.

Joka päivä Maija toi hyvän määrän kahvia, joka oli keitetty suurella pannulla Matkailuliiton majan kaasuliedellä. Koskaan ei tarvinnut porukkaa kahdesti kahville kutsua. Mutta vain yhteen kahvitaukoon päivässä oli varaa; muutenhan kämppä ei olisi valmistunut lainkaan. Lattialaudatkin riittivät, vaikka jossain vaiheessa niiden pelättiin loppuvan kesken. Tarkoilla laskelmilla Kale, Aulis ja Heikki saivat hienon parketin syntymään. Sisustusryhmä siirtyi lattiasta laipioon, jossa oli ovi. Kaikki tekivät töitä vielä täyttä häkää, kun Risto ilmoitti saunan olevan saunojia vailla. Mutta ihmiset eivät refleksinomaisesti irroittaneetkaan työkaluista, vaan Uti joutui takavarikoimaan vasarat, jotta saunominen pääsi alkamaan. Saunanlauteilla selät ilmoittelivat palaneensa päivän aikana. Iltanuotion jälkeen oli ihana soudella tyynellä Kukasjärvellä ja katsella Aakenuksen heijastuvan veteen. Kaikkialla oli hiljaista.

Virallisuuksien tiistai

25.7. Aamu sarasti kauniina ja kukonlaulun aikaan C-H, Maija ja Aulis lähtivät kylille tarkoituksenaan hakea Kittilän rakennustarkastaja katsomaan majan paikkaa. Sisustusporukka aloitti aamun naulailemalla viimeisen laipion. Tähän laipioon muistettiin tehdä myös reikä piipulle. Kohta kannettiinkin hellä varoen sisälle pakkasen karkotin eli pikku Jotulimme. E saikin kunniapaikan kodassa eli melko keskellä lattiaa. Ulkoilmarakentajat naputtelivat bitumikatetta ja takalaipion ulkolaudoitusta. Pikku hiljaa alkoi kota näyttää hienolta ja valmiilta. Jännityksellä odottelimme tarkastajaa. C-H, Maija ja Aulis tulivatkin eväskassien kanssa, mutta tarkastaja ei ollut osanut sanoa, milloin hän tulee.

Kaikki lauta oli suurin piirtein käytetty, mitä kotaan kuuluikin, joten Uti uskalsi aloittaa hyyskän kokoamisen jäännöspalosta. Jaana oli hyvänä kaverina työssä. Alku oli aika hankalaa, kun ei ollut ihan selvyyttä, millainen hyyskästä pitäisi tulla.

Kota suojattiin valtilla ja samalla hirret saivat kauniin vihreän sävyn. Kun ruokatauko oli lopuillaan saapui rakennustarkastaja paikalle. Hänelle oli yllätys, että rakentajia oli näin paljon ja kota niinkin valmis kuin oli. Lausunnot olivat lapinkävijän korvaa hiveleviä ja kotamme pääsi sekä alku- että lopputarkastuksesta läpi. Kahvituksen jälkeen tarkastaja häipyikin sankoineen suolle.

Iltapäivän hommana oli kattoikkunan paikalleen laitto ja takalappeen kattaminen. Ikkunasta tuli ihan näpsäkkä ja siitä tuli ullättävän paljon valoa sisälle. Kattaminen tuli viittä vaille valmiiksi, joten tupaantulijaiset huomisiltana tuntui todennäköiseltä.

Saunan jälkeen oli suuret lettukestit. Nuotiotulen laajuus ei tahtonut riittää kun kolme lettupannua risteili hakien lieskoja. Tänä iltana sai päivänvalon Auliksen keksimä makkaranaulakko: Ota lauta ja vuole toinen pää teräväksi. Naulaa 2 naulaa 20 cm tyvestä vierekkäin, jos paistat useamman makkaran, naulaa nauloja ylöspäin. Paina naula maahan ja ripusta makkarat naulojen varaan. Kohta sinulla on suussa sulavia loimumakkaroita.

Mitä, jo valmista!

26.7. Illalla olimme ajatelleet, että tämä päivä on lyhyt, mutta kummasti pikku näprääminen vie aikaa. Katon kulmiin tuli bituminauhat, portaat kotaan, ikkunakehikon siistiminen, sisälle hylly… Hyyskä oli vielä melko alkutekijöissään, pihan siistiminen oli oma urakkansa. Oven painoa olimme koko rakentamisen ajan kauhistelleet ja päädyimme tekemään siihen riippakeventimen.

Mitään kiirettä ei pidetty ja me naiset leivoimme aamupäiväkahville tuoreet pullat. Tyytyväisinä mutustelimme lämpimäisiä. Kota alkoi valmistua ja apumiehiä vapautui hyyskän tekoon.

Pian alkoi vatsanpohjassa kutkuttaa ajatus, että kaikki alkaa olla valmista. Ennen saunaa Heikki laati tupaantulijaisohjelman. Kukaan ai saunonut pitkään. Sen verran kiire oli ka jokaisella ihailemaan valmista jälkeä ja aloittamaan juhlallisen osuuden. Aloituksesta piti huolen C-H, joka kiitti läsnä- ja poissaolevia panoksestaan kodan kokoamiseen. Sitten poksahtelivat kuohuviinipullot ja joimme maljan kodalle. Siirryimme nuotiopaikalta ihan kodan eteen ja Uti C-h:n avustuksella kiinnitti kodan nimen Goados. Tämän jälkeen Aulis aloitti yhteislaulun, jonka jälkeen siirryimme sisälle. Seurasi juhlallinen tulensytytys Jotuliin. Viimeinen virallinen osuus oli ryhmäkuvien otto kodan edessä. Loppuilta oli vapaata seurustelua. Vaihdoimme mielipiteitä ja tuntemuksiamme kuluneista päivistä. Illan hieman hämärtyessä saapui nukkumatti Kukasjärvellekin. Osa rakentajista kokeili kodan hyttysenpitävyyttä ja viihtyisyyttä. Makeasti nukutti.

Sinne vain

Jokaisen lapinkävijän oma kota odottaa nyt siis käyttäjiä Kukasjärven rannalla. Vaelluskohteena sekä talvella että kesällä seutu on mitä parhain. Harrastaa voit myös kalastusta, lakkojen poimintaa ym. Kaikki vain seutuun ja kotaan tutustumaan.

Mirja Pirinen

Lapinkävijä 37/89