RUSKAVAELLUS SAARISELÄLLE

Teimme taas kerran perinteisen ruskavaelluksen Lapin maisemiin. Viime vuonna vaeltelimme käsivarren maisemissa ja nyt oli vuorossa Saariselän alue. Koska viime vuoden reissulla olivat säät kerrassaan ihanteelliset, olivat odotukset nytkin korkealla. 

Matkan järjestelyt olivat Hannun ja Kalen taattua laatutyötä ja antoivat raamit onnistuneelle retkeilylle. Rattoisan junamatkan jälkeen odotti tilausbussi Rovaniemellä. Sillä siirryimme Ivalon Kultahippuun ruokailemaan. Kun masut oli saatu täyteen jatkui matkamme Raja-Jooseppiin aina Luttojoen riippusillalle asti. Siinä heitimme hyvästit turhille mukavuuksille viikon ajaksi.

Matkassa oli 21 lapinkävijää, jakaantuneena kahteen ryhmään. Kalevi Koski kokeneena vetäjänä johti toista ryhmää ja minä toista. Kolmisen kilometriä kuljimme yhtä matkaa; sitten Kale vei joukkonsa puron länsipuolelle ja meni omia reittejään, me muut jatkoimme ojan vartta kohti Kiertämäjärviä ja yövyimme Siulavaaran kupeessa.

Aamulla tutustuimme Kiertämäjärven autiotupaan, jonka oma talkooporukkamme oli heinäkuussa laittanut uuteen uskoon. Siellä keitimme porukkakahvit. Hyvä oli kämppä, vain kuivaustelineet vielä puuttuivat, sillä niitähän ei ole koskaan liikaa, kuten saimme matkan aikana huomata!

Aina ei vaeltajan elämä ole ruusuista. Sen saimme kokea, kun aloimme nousun kohti Saariselän tunturialueita. Onneksi joukkomme oli sellaista, että hymy ei hyytynyt pahassakaan paikassa.

Sade alkoi hitaasti kuin hiipien. Tuulikin kääntyi vastaiseksi ja voimistui tunturiselänteellä myrskyksi, joten pakko oli tulla takaisin alaspäin arvioimaan tilannetta. Kun yhden vaeltajan polvikin alkoi reistailla, päätimme palata takaisin kämpälle. Kämppä oli jo täynnä porukkaa, joten teltat pystyyn ja osa märistä vaatteista sisälle. Nyt olisi kaivattu kuivatustelineitä, mutta niitähän ei vielä ollut.

Yöllä sade taukosi ja aamulla pääsimme kuivattelemaan varusteita. Polvivaivaa poteva vaeltajamme ei voinut enää jatkaa, joten oli vuorossa retkiohjelman muutos. Tiesimme kaverin selviytyvän omin avuin takaisin, joten hänet jätettiin kämpälle lepäilemään. Eikä hänellä paluumatkalla ongelmia ollutkaan; ensimmäinen yö meni kämpällä, toinen Kiertämäjärven laavulla ja seuraavana päivänä hän olikin jo Raja-Joosepissa, josta löytyi kyyti Ivalon terveyskeskukseen ja sieltä Saariselälle hotelliin.

Muu porukka suunnisti jo tutuksi tulleelle kahlaamolle ja siitä sitten uusi suunta kohti Muorravaarakanjoen ja Harrijoen haaraa. Päivä oli taas poutainen ja taas mieli korkealla. Ruska ei ollut odotetun kaltainen, mutta luonto oli silti kaunis ja outamaita oli hyvä kävellä. Illan hämärtyessä taas leiri pystytettiin erittäin kauniille paikalle jokimutkassa.

Aamuvarhaisella oli joen ylityspaikan hakeminen ryhmän aamupuuhien aikana ja sitten virkistävä kahlaus leveän suvantopaikan kohdalla. Rasittunut polvi vaivasi yhtä ryhmämme jäsentä, joten varusteiden uusjako oli tarpeen.

"Hannun sääpalvelu" oli luvannut sadetta seuraavaksi yöksi, joten ripeä matkanteko katsottiin tarpeelliseksi. Matka etenikin mukavasti Sarviojalle, missä ruokailtiin. Tarkoitus oli vielä jatkaa, mutta heti ruokailun jälkeen alkanut vesisade vain lisääntyi. Polvivaivan paheneminen esti matkan jatkamisen. Kalen ryhmäkin ilmestyi jostakin, mutta jatkoi saman tien matkaa Sudenpesän maisemiin. Pian oli mäki täynnä porukkaa kun Suomen armeijakin tuli yhteishenkeä kohottamaan, muutama upseeri ja joukkueen verran kokelaita. Upseerit majoittuivat varaustuvan puolelle. Kokelasjoukko tietysti yöpyi ulkona teltoissa. Pian satoi räntää ja lopulta tuli lunta.

Hyvin nukuttu yö paransi vaivoja ja matka saattoi taas jatkua. Syötiin aamupuurot ja sitten taas matkaan. Armeijan joukot olivat jo vähän ennen meitä lähteneet uusiin maisemiin. Talvisessa maisemassa jatkoimme taivalta ohi Kalen leirin. Taisi olla upein aamu koko matkan aikana. Reippaasti taivalsimme muistorikkaalle Sotavaaranjoen ylityspaikalle, joka on eräs Lapin luonnon kauneimpia paikkoja. Siinä meillä oli ruokailutauko. Kalekin ehti sinne jo ennen meidän lähtöämme. Iltapäivällä tulimme Porttikosken sillalle, josta joen pohjoisrantaa länteen autiotuvan kohdalle.  Paikka oli tuulinen, joten nousimme ylös suojaisaan Puilakankuruun ja leiriydyimme sinne. Siellä sitten istuimme iltaa nuotiolla maistellen terveysjuomaa ja lettuja.

Aamulla nousimme Puilakankurua tauolle nimettömän lammen rannalle. Sieltä matka jatkui tunturin kuvetta oiustaen Kulasjoelle ja Kuivaojan yli kohti Taajoslaavua. Päiväruokailun jälkeen alkoi taas sade. Ihmeen kiltisti kaikki pukeutuivat heti sadevaatteisiin. Sade jatkui ja perillä laitettiin heti teltat pystyyn ja nuotio laavun eteen. Vaikka teltat olivat jo pystyssä, halusi osa porukasta yöpyä laavulla. Siinä sitä sitten nukuttiin sedät ulkoreunoilla, sitten tädit ja lapset keskellä. Hyvin nukutti ulkoilmassa; lupasin tarkkailla nuotiota vähän aikaa ja sitä kesti kuulemani mukaan alle kaksi minuuttia. Yöllä kirkastui ja osa porukasta kävi ihailemassa revontuliakin.

Aamulla jatkoimme yhtenä letkana kohti Saariselkää. Kale yritti vielä harhauttaa meitä loppumatkasta, mutta joutui toteamaan, että meidän navigointivälineemme olivat huippuluokkaa! Hotellille tulimme hyvin aikataulussa ja taas oli mukava saunoa oikein kunnolla matkan päätteeksi. Saunan jälkeen oli ruokailu ja illanvietto. Kalen mukaan vetäjän vastuu kattaa myös illanvieton, joten siinä on vielä runsaasti kohentamisen varaa. Luulen, että rakas vaimoni auttaa tämän alan liikuntamuodon kehittämisessä, jos vain itseltäni intoa löytyy.

Uusia kokemuksia kertyi taas runsaasti. Kylmän ja sateisen sään takia varusteiden kunto joutui koetukselle. Varmasti nyt osataan ottaa riittävästi vaatetta seuraavalla kerralla. Myös oman vaelluskunnon ylläpitämiseen saimme Sirkalta hyviä neuvoja. Reissu tuntui onnistuneelta, koska jo tulomatkalla tehtiin varauksia seuraavaa ruskavaellusta varten. Olihan meillä tosi monipuolinen porukka matkassa. Kokemuksia elämän eri alueilta ja syntymäaikoja viideltä eri vuosikymmeneltä, eikä sukupolvien välisestä kuilusta tietoakaan. On tosi mukavaa, että myös nuorta väkeä on tullut mukaan entistä enemmän. Hyvä yhteishenki lisää viihtyvyyttä ihmeesti. Lisäarvoa retkelle toivat mm. "Hannun sääpalvelu” ja "Taunon nostopalvelu"!

Kalen porukka liikkui maastossa vaivattoman tuntuisesti ja kaikesta huomasi, että homma on hanskassa.  Kalehan on Lapissa kuin kotonaan ja tuntee paikat kuin omat taskunsa! Hän on myös kokenut ryhmävaellusten järjestäjä, joten olen saanut häneltä arvokasta tietoa tältäkin saralta. Omat vaellukseni olen tehnyt lähinnä pienten porukoiden kanssa. Koska yhteistyö sujuu hyvin, jatkamme taas ensi vuonna yhdessä.

Tällä kertaa vuorossa ovat vuorossa Lemmenjoen kultamaisemat. Vaelluskin on tällä kertaa hieman erityyppinen.  On vähemmän rinkkojen kanssa kulkemista, enemmän päiväretkiä ja tutustumista kultamaihin. Kannattaa ilmoittautua ajoissa, jos aikoo mukaan. Osanottajien määrä on nimittäin rajoitettu, ellei mukaan saada lisää vetoapua. Tiedän, että joukossamme on paljon kokeneita vaeltajia, jotka voisivat tulla mukaan vaikka ilmoittautumalla ulkoilutoimikuntaan ja sitä kautta aktiiviseen toimintaan.

Pentti Luhtala