HSL:n ruskavaellus Norja Lappiin 3.-11.9. 1988 tehtiin loppujen lopulta vanhaa postipolkua myötäillen Karasjoelta altaan. Seuraavana on kolmen vaelluspäivän päiväkirjamerkinnät. Hannu Luodon vaellusjoukossa Oiva, Ingeborg, Tapio, Helena, Tapani, Jorma ja Sirpa imivät itseensä lapinlumoa.

Maanantai, toinen vaelluspäivä

Raunastua- Avzegcesjauri, suunnistuskärkenä Tapio ja Helena.

Aamu oli pilvinen ja sadettakin enteilevä. Aamutoimien jälkeen läksimme liikkeelle n. klo 9. Päivä oli kuitenkin todella lämmin ja aurinkoinen. Lämpötila taisi kohota jopa 18 asteeseen. Tällaista säätä voisi kadehtia kesävaelluksella. Lämmin sää oli saanut tietenkin aikaan että ruska ei vielä hehkunut kovin loistavissa väreissä. Maisema oli kuitenkin kaunista murrettujen punaisten ja keltaisten väreissä. Maasto oli suhteellisen loivaa ja tasaista. Vasta lopussa tulimme jyrkkäreuvaiselle kanjonille. Sen ylitettyämme leiriydyimme järven rannalle. Eräät kävivät uimassakin. Ilta viileni nopeasti auringon laskettua. Ennen nukkumaan menoa poltimme "noitatulilla" pikkurisuja ja roskia. Suurin osa meni nukkumaan kymmeneltä. 

Tapio ja Helena

Tiistai, kolmas vaelluspäivä

Azvegcesjauri-Ruonajauri, suunnistuskärkenä Tapani

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme todella sumuiseen aamuun. Kolmen tunnin vaelluksen jälkeen, johon sisältyi yksi ylitys, aloimme epäillä, että joku oli siirtänyt postipolun liikaa länteen. Päätimme suunnistaa muuhun suuntaan. Taapersimme tunnin verran rinnesuota ennen kuin pääsimme ruokailulammelle. Lounaan jälkeen törmäsimme postipolkuun, joka oli siirretty oikeaan paikkaan. Yön vietimme nukkuen kumpareen päällä, pää ja jalat alaspäin. Päivämatka n. 19 km.

Tapani

Keskiviikko, neljäs vaelluspäivä

Ruonajavri-Bojobaeskin maja, suunnistuskärkenä Jorma.

Aamulla herätessämme luulimme, että sateenjumalatar Esteri olisi suuttunut meille lapinkävijöille. Vettä tuli erittäin runsaasti. Jo illalla tuulen muotoisilla käsillään tunturin kupeita hyväillen Esteri antoi näytteen, mitä tänään olisi tulossa. Ilmeisesti sopuleiden ja meidän vaeltajien manailu lepytti tämän yrityksen ja pääsimme lähtemään raskaiden pilvien saattamana taipaleelle. Leveän ylityspaikan, joka sijaitsee Giellanjåkkan jälkeen, otimme suunnan pohjoiseen kohti Värdasskaidia. Matkalla sinne ruokailimme Värdasjåkkan lähellä olevien lampien luona.

Ihailtuamme maisemia Värdasskaidin päältä, aloimme laskeutua melko paljaalta laelta kohti lehtipuualuetta, joka ylhäältä katsoen näytti helpota kulkea. Lähemmäs tullessa jouduimme todelliseen ryteikköön, jota ilmeisesti voi pitää saavutuksena eikä välttämättä vähäteltävänä saavutuksena ottaen huomioon, miten laajalta alueelta se onnistuttiin löytämään. Siitä päästyämme ylitimme joen oletettua pohjoisempaa emmekä löytäneet karttaan merkittyjä järviä mistään. Onneksi Hannu huomasi erheeni ja myöhemmin löytyi kävelypolku, jota pitkin pääsimme malalle. Päivän matka oli kuulemma riittävä.

Jorma