Räntämyräkkä oli melkoinen, kun lähdimme avokkaani kanssa lauantaina 4.12. Mikonkadun turistipysäkille kohteenamme lapinkävijöiden pikkujoulut Seitsemisen kansallispuistossa Etelä-Pohjanmaalla. Sää oli kurja, mutta pidimme tietenkin mölyt mahassa, sillä emmehän kehdanneet valittaa näille kaiken sään karaistamille lapinpeikoille ainakaan huonoa ilmaa…

Bussissa meitä odotti Kirsti-joulumuori, joka toivotti meidät tervetulleeksi lapinkävijäin pikkujoulumatkalle. Pujahdimme ensimmäiseen vapaaseen välikköön istumaan ja tarkkailemaan bussiin tulijoita. Alkumatkasta kyytiin tuli sekalainen lajitelma lapinkävijöitä, ruokaa ja muuta rekvisiittaa. Joulumuori oli ottanut mukaan lappihenkistä musiikkia sekä tietenkin joulumusiikkia. Matka sujui joutuisasti ja matkajännityskin alkoi hellittää… Matkan aikana pidimme tietenkin taukoja, joista parhaiten jäi mieleen se, kun pysähdyimme talvisen metsikön laitaan hakeaksemme joulurekvisiittaa pikkujouluihimme. Taisi siinä metsikkö puhdistua muutamasta suunnistusnauhastakin, mutta saimmepa kunnon koristeet.

Perillä meitä odotti leirikeskus, jonka sisälämpötila taisi olla juuri ja juuri nollan yläpuolella. Lähdimme heti aluksi Kosken Kalevin johtamalle kävelylenkille ympäröivään Multiharjun aarniometsään. Metsä oli saanut juuri ensimmäisen lumipeitteensä ja ilma oli kuin talvinen lehmän henkäys: täysin tuuleton ja äänetön.

Jo ensimmäisenä päivänä huomasimme, että lapinkävijöiden juhlissa syödään paljon ja hyvin. Osallistujia oli noin 45, mutta ruokaa oli varattu 60:lle! Asialla oli kuitenkin kääntöpuolensakin, kuten avokkaani kanssa saimme pian kokea: jouduimme heti ensimmäisenä iltana kolmen hengen perunateatteriin kuorimaan 60 hengen perunat! Eikä teatteria ilman yleisöä, eikä varsinkaan ilman kriitikoita: tyylipisteet olivat tiukassa ja neuvoja tuli yli oman tarpeen.

Näin ensimmäinen ilta kului paitsi perunoita kuoriessa, myös syödessä, saunoessa ja rentoutuessa iltanuotion äärellä. Saunavuorot oli jaettu miesten ja naisten kesken ja pukuhuoneen virkaa saunomisten aikana toimitti mm. Kalevi Kosken majoittama pieni takkahuone. Elävästi jäi mieleen, kun K. Koski oli jälleen evakossa majoittumistilastaan naisten saunavuoron takia, ja hän siinä mietiskellessään asiaintilaa summasi pistämättömään tyyliinsä tilanteen sanoen: Siellä (takkahuoneessa) on nyt perseiden paljous.

Matka oli ollut pitkä, joten sammuimme kuin nuotio räntäsateessa leirikeskuksen luokkahuoneeseen, johon oli majoitettu noin parikymmentä lapinkävijää. Päivän aikana oli syöty mm. hernerokkaa ja juotu muutakin kuin vettä, joten yöllä taisi haista muukin kuin toverihenki.

Varsinaiseksi pikkujoulupäiväksi saimme upean talvisään: pakkasta oli runsaat 10 astetta ja aurinko paistoi uusille hangille. Lähdimme Kalevin johdolla jälleen pitkälle lenkille, jota tauotti nuotiolla syödyt eväät ja Kirstin tarjoamat karkit. Pitkän patikoinnin jälkeen meitä odotti leirikeskuksen pihassa tunnelmalliset glögit nuotion äärellä. Lounaaksi saimme muikeaksi muhinutta riisipuuroa, minkä jälkeen oli joulusaunan vuoro. Ja taas oli kystä kyllä, tällä kertaa jouluaterian nimikkeellä.

Pian jouluväen keskuudessa alkoi kiertää huhu, että myös joulupukki olisi eksynyt näille tietämille. Yli 15- vuotiaiden joukosta kilttejä ei tainnut olla kukaan, mutta päätimme kuitenkin yrittää laulaa pukin luoksemme. Laulaa luikautimmekin muutaman aiheeseen sopivaksi katsomamme laulun, vaan ei ukkoa näkynyt. Päätimme laulaa lujempaa samat värssyt, vaan ei ovi käynyt. Lopuksi suorastaan karjaisimme "JOULUPUKKI, JOULUPUKKI, VALKOPARTAAAA…." ja sieltähän se puolikuuro kääkkä sitten tuli. Ja vielä säkki täynnä tavaraa ! Pukki katsoi asiakseen nälviä tovin meitä lahjannälkäisiä sekä yhdessä että erikseen, vaan antoi kuitenkin kaikille tuiki tarpeellisia kapistuksia, kuten Kaleville kuulokojeen. Ja joulu, joulu ol' meillä !

Seuraavana aamuna sitten heräsimme pienessä krapulassa suureen lumimyräkkään. Edessä oli pakkaus, siivous sekä haikea lähtö kotiin. Huomasin ajattelevani, että voi kun olisi vielä voinut olla yhden yön…. Matka oli ollut hauska, rentouttava ja juuri sopivasti liian lyhyt, jotta jäi hieman haikea olo kotiin vietäväksi. Käytännön järjestelyt toimivat erittäin hyvin ja mukavaa oli se, että aikataulut oli suunniteltu siten, että kiire ei ollut minnekään. Kaikki saivat nauttia rentouttavasta viikonlopusta, joka katkaisi mukavasti arkiset kiireet. Niinpä kukkura - kuksallinen kiitoksia pikkujoulujen järjestäjäporukalle: Kirstille, Ritvalle, Marjalle, Kaleville ja kaikille muille, jotka tekivät viikonlopusta unohtumattoman !!!