Mukava joukko, liki 90 lapinkävijää, saapui Laulumiesten ravintolaan 12.11.1983. Juhlijat saivat kullatun nimikortin rintaansa. Lämmin tunnelma tulvahti jo ovella puheenjohtajamme Arto Alangon yhdessä hallituksen edustajan Seija Tervalan kanssa toivottaessa itse kunkin tervetulleeksi.

Arvat kävivät hyvin kaupaksi jo enne ohjelman alkua, olihan palkintoina mm vapaavalintainen Finnairin meno-paluu lippu, Lapin muotoinen seinäkello ja puolitoistametrinen limppu. Puhumattakaan miesten ikiomasta yllätyspalkinnosta, poronsarviuutteesta.

Retkeilijän lähin vaellustoveri, selkää hiostava ja harteita hinkkaava rinkka on ystävä, jota puhutellaan etunimellä. Raija rinkan nimi on Matti. Kuinka ollakaan kun Raija puhelimessa ylisti Mattinsa mittojen sopivuutta ja pussien ehtymättömyyttä, alkoi poikaystävä langan päässä hiilestyä mustasukkaisuudesta!

Puhelinvälikohtauksen jälkeen avasi Arto Alanko juhlat virallisesti. Hän kertaili lapinkävijöiden historiaa ja yhdistyksen kehitystä monipuoliseksi retkeily- ja ulkoiluyhdistykseksi.

Yrjö Kokko kirjoitti rintamalla ollessaan tyttärelleen sadun Pessistä, metsien pimennoissa asuvasta peikko pessimismistä ja Illusiasta, sateenkaarelta maan päälle tulleesta illuusion tyttärestä. Heidän lujaan ystävyyteensä johtaneen kohtaamisensa tanssivat Auli Kähkönen ja Jussi Siren.

Tanssillisen kulttuuriesityksen jälkeen tuli vatsan kulttuurin vuoro, mikä ei jäänyt vähäiseksi. Kas, mieli on heikko ja seisovan pöydän antimet runsaat…

Yltäkylläisyyden päätteeksi salin lattialle pyörähti kivikauden mies, maapallomme ensimmäinen eränkävijä. Yllään pelkistetyn yksikertainen talja ja sarvellinen päähine hän samoili nuija varusteenaan villikarjuja ja naisia metsästäen. Räväkkä alku retkeilyaiheiselle muotinäytökselle, joka jatkui veneilyä harrastaneen viikingin kautta piukka pöksyiseen Napoleoniin jääkarhujen ahdistamaan naparetkeilijään. Haltin valloittajatar, Kaarina Kivi työnsi kottikärrymuunnelmaansa. Häntä seurasi nykyretkeilijä merkkivaatteissaan ja rinkka pullollaan kaikkea tarpeellista: otsalamppu, karttalaukku, kamerat ja putket, tietokirjallisuutta, kiikari ja luonnollisina ensiapuvälineinä katalyyttikiharrin ja yöastia. Lopuksi lavalle hiipi tulevaisuuden hopeanhohtoinen haamu, joka ei jokasään asun lisäksi tarvitse kantamuksia. Pilleri päivässä tulee pitämään tulevaisuuden lapinkävijän pirteänä ja pukuun ohjelmoidaan etukäteen oikea vaellusreitti.

Kaikki kunnialliset yritykset kiittävät merkkivuosinaan ansioituneita toimihenkilöitään, niin myös lapinkävijät. Lapinkävijöiden suurin kunnianosoitus on poronsarvi jonka mukana ojennetaan

NIMITYSKIRJA

Arvokkaasta työpanoksestasi lapinkävijöiden paliskunnan nupopäiden asiain edistämiseksi on korkein valiokunta suuressa viisaudessaan päättänyt nimittää sinut

xxxxxxxxxxx

paliskunnan sarvekkaaksi.

Sarvekkaaksi kutsuminen osoittaa Sinun olevan valioyksilö, joten uskomme Sinun jatkossakin kantavan sarvesi kunnialla. Olkoon seidat suosiollisia tämän sarven haltijalle.

12.11.1983

Puheenjohtajan allekirjoitus.

Kolme ensimmäistä nimityskirjaa myönnettiin lapinkävijöiden perustajajäsen Martti Heleniukselle, ja toiminnassamme jo monta vuotta aktiivisesti olleille Raija Hentmanille ja Kalevi Koskelle. Johtokunta on päättänyt tehdä tästä nimityksestä tradition. Juhlavuosina sarvi voidaan antaa kolmelle ja muina vuosina yhdelle ansioituneelle jäsenelle.

SML:n onnittelut toivat Tuula Tuomainen ja Seppo J. Partanen. Saimme vaskoolin ja kaksi kirjaa: Lapin kultamaat ja Suomi –Matkaopas 1895, näköispainos Suomen ensimmäisestä koko maata kattavasta matkaoppaasta. Saastamoisen Simo lahjoitti Kaakon Lapinkävijöiden terveisinä karjalaisen raanun. Lahjat ovat kaikkien ihailtavina Karjakaivon ylämajalla. Börje Löfman UUV:stä sanaili Karjakaivon luovutushistoriaa. Taisi puhua jotain siihen suuntaan, että kun Karjakaivo vuokrattiin lapinkävijöille, ei kaupungilla sen koomin ole ollut murheita sen kunnossapidosta.

Arpajaiset todistivat taas kerran, ettei kaikilla ole pelionnea. Samat henkilöt hakivat monen monta voittoa. Arpajaisista oli helppo siirtyä vapaamuotoiseen seurusteluun tanssinjytkeen pariin. Jalka nousi kevyesti Järvelän pikku pelimannien huolehtiessa elävästä musiikista. Valomerkin tultua olisi mieleni tehnyt laulaa "Päättyi juhlat vaikkei kenkään sois".

Leena Rantala